Suosituin
Ylläsjärven Eelin Kaupan historiaa
– Teillä on ollut tuo Eelin kauppa alusta asti täällä Ylläsjärvellä?
”Joo, se oli meillä niin kuin kotikauppana vuoesta 1963. Oli ensinnä tuossa kamarissa, joka on viis kertaa kolme. Mutta sitten, ku turistimajoitus lopetethin, niin navetta ja se puoli kaupaksi ja sielä piethin sitten kauppaa niin kauan, kun alko tuo Kittilän tie tulehman tänne.
Silloin, ku me alotimma, ei ollu sähköjä ollekhaan. Ei muuta ku kaasuvalot ja kaasuhellät oli itteleä kelläki ja karjaa oli tietenki kylä täynä. Se oli hyvin pientä, niin kuin kylän asiakaspiiri, koska kaikki sai meijeriltä voit ja maiot ja sitten oli vielä hinkiläisiä.”
– Mitä teillä oli siellä myynnissä?
”No siellä oli saapi sanoa, että melkeinpä kaikkea, hevosenkenkänauloista lähtien. Rakennustavaroita oli ja apulannat.
Ja olihan sielä tietenki makkarat ja läskit ja voitaki oli vähin. Makkaroita piethin tuolla kaivossa, että ne pyssyy kylmänä. Ja sitten täyty kysyä aina, että mitä makkaraa sie otat ja minkä verta suunilensa ja mie aina sitten puukon kans lähin sinne kaivole ja vinttasin sen ylös sieltä ja niin leikkasin siitä pätkän. Ja terveyslautakunnan kans oli vähän ongelmia, ko että on makkarat täälä ja näitä ei sais täälä pittää. Mutta mie sille sanoin, että pitäis tuoa sähkö, että miten me voima sen tehä ko ei ole sähköä. Ja yksi pieni kaasujääkaappi vain oli, jossa oli lenkkiä ja munia ja semmosia.”
”Kuivaa muonaa oli jauhoja, leipää, kahvia ja semmosta. No elukoitten jauhot tuli Kaulirannalta autola ja ne panthin säkkeihin ja aitassa oli sitten se jauhovarasto. Hevosen kaurat ja kaikki sinne tuli. Ruisjauhot oli semmosissa säkeissä ja ne piti panna semmosiin keikkaloohviin, josta jauholaakkarilla sitten pienemphin pusseihin. Riisiä ja makaroonia oli kans. Tupakkaa ja tulitikkuja oli. Hiivat ja semmosta pientä hommaa oli. Ja sitten omenat ja appelsiinit oli. Limpsaaki oli ja kaljaaki, mutta tietenki oli se ykköskalja. Ei se niin laaja valikoima ollu, mutta parempi tyhjääki.
Vaatetavaraaki oli flanellipakkoja ja muita kangaspakkoja, mistä sai neuloa sitten itte kukanenki, ko kotona neulothin.
Sitte oli kaikkia tykötarpheita automiehilekki; bensaa, polttoöljyä. Polttoöljy veethin aina tynnyristä, sen piti imeä suula ja välhin tuli polttoöljyä suuhunki.
Kaikki tavara tuli Eino Aholta Kaulirannasta. Joo, sinne sai tilata kaikki, niin se sitten kuorma-auto tuli ja toi kerran viikossa sen.
– Miten teillä oli aukioloajat?
No se oli auki aina ko asiakas tuli. Yöläki saatto tulla bensanottajia, niin sitä piti laukkoa bensatankile pumppahmaan bensaa käsipumpula. Ne anto mulle kouhran sen rahan, niin mieki pääsin taas täkin alle nukkumhan.
Ja niin sitä vain sitten pärjäthin ja ihan hauskaa ja hyvää aikaa se oli.
Elle Ylläsjärvi (s. 1932)”
Tarinaa Juha Ylläsjärveltä:
1968 Vuonna Isä ja Äiti ostit savottakaupan varaston, joka toimi tuossa aitassa järven rannassa. Elle ja Eeli Ylläsjärvi oli minun vanhempien nimet. Aitassa, siinä pirtin puolen kamarissa oli se alkuperänen kauppa.
1974 vuona vanha navetta remontoitiin majoituskäyttöön, ja samalla kauppa siirty sille puolen.
1989 vuonna tehtiin päätien varteen nykyisestä kaupasta ensimmäinen osio. Isä (Eeli Ylläsjärvi) kerkisi kaupan vastaanottaa, mutta avajaisia hän ei kerenny näkemään. Äiti (Elle Ylläsjärvi) pyöritti sitä kauppiaana vuoden verran, kunnes Syväjärven Satu tuli ajamaan kaupan asioita. Satu jatkoi 1995 vuoteen asti Eelin kaupalla, kunnes Hakolan Pekka tuli jatkamaan kauppiaan työtä. 1997 pyöräytettiin seuraava laajennus, kakkososio kauppaan.
Juha toimi kauppiaana ja pyöritti kaupan asioita yhdessä Anita Ylläsjärven kanssa 2001 – 2017 vuosina. He toimivat Tarmo Lähikauppias -ketjussa vuodet 2001 – 2008, kunnes muuttuivat K-marketiksi. 2014 tehtiin kolmas laajennus, joka se on nykysellään.
– Mikä oli kaupan alkuperäinen idea? Mistä kauppa sai alkunsa?
”Savottajätkiä pyöri ympäriinsä, ja heilä tietenki oli tarpeensa. Isälä oli huono selkä, eikä oikhein itte voinu siihen aikaan ennään savotoila olla. Niinpä hän päätti, että hän alkaa hommaan kauppatavaraa ja myymään etteenpäin. Sitä myytiin aika normaaleja artikkeleita siihen aikhaan, oli lihhaa, läskiä, suolaa, hevosenkenkiä, tupakkaa ja juotavaa. Kävipä se isä vielä kaupan perustamisen jälkeenki savotoilla uittohommissa, mutta vähenevissä määrin. Kylässä ei ole ollu sähköä, ja sähköt saatiinki vasta 1975 tänne meile. Maidolle ja perunoille ei ollu koskaan kaupassa kysyntää, niinkö nykyään. Kaikila siihen aikaan oli omaa karjaa, ja kellä sitä ei ollu, se haethiin naapurista se maitolitra. Kylmäsäilytys toimi kesäsin kaivossa.
Suurin asiakas kaupan perustettaessa oli juurikin savottajätkät, kylässä on siihen aikhaan ollu vain kymmenkunta savua kun kauppa on perustettu. Omila kyläläisilä se ei olis pyöriny.
Karja pantiin pois siinä vaiheessa, kun kauppa pistettiin pystyyn. Karja ruukasi tässä niemen nokassa olla.”
– Missä vaiheessa asiakkaat olikin matkailijoita savottaukkojen sijaan?
1980 -luvun puolivälin jälkeen alkoi saapua matkailijoita enemmälti. Matkailijat yöpyi paikallisten pirteissä, ei ollu mökkejä tai hotellimajoitusta silloin vielä tarjolla. Alkuun, ei ne matkailijat itse sitä ruokaa kaupasta hakeneet, vaan kyläläiset hakivat kaikki tarpeet ja loihtivat kotonaan aamiaisesta iltapalaan kaikki ruuat valmiiksi matkailijoille. Heistä on aina pidetty huolta.
90-luvulla nähtiin suurin käänne Ylläsjärven historiassa, kun matkailijoita alkoi saapua alueelle suurin joukoin. Ylläsrinne valmistui 1990, jolloin alkoi tapahtua paljon alueella. 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa mökkejä nousi ko sieniä sateella. Kaikki tämä taisi tulla siitä ensimmäisestä hissistä, joka iskettiin pyörimään 1983.
Kauppiaana toimii nykyisin Anita Ylläsjärvi.